Ruokaostoksia

Hei vaan kaikille taas ! Viime viikolla kävin Mustissa ja Mirrissä ostamassa Cleolle uutta ruokaa, ja siitäkös Cleo riemastui :) Ruoka on maistunut erittäin hyvin, vaikka alkuaikoina Cleo ei tykännyt Applawsista ollenkaan. Tällä viikolla ollaan harjoiteltu Cleon kanssa maahan menoa, ja se alkaa jo jotenkuten sujumaan. Toissapäivänä käytiin Cleon kanssa ulkona haukkaamassa happea, kun oli niin kaunis ilmakin. Saatiin myös kuulla hieman huono uutinen, nimittäin naapurissa asuva Pepsi-kissa on omistajineen muuttanut uuteen taloon.. Nyt Cleolla ei ole (toistaiseksi) ketään kissakaveria, jonka kanssa välillä painia ja leikkiä. Mutta kesällä kun päästään menemään mökille, niin Cleo saa varmasti kyytiä sukulaisten Nelli-koiralta ja isosiskoni kissanpennuilta, Mollylta ja Simonilta!

 

Uusi matto ja uudet kujeet

Hei vaan kaikille pitkästä aikaa ja hieman myöhäiset ystävänpäiväterveiset meidän poppoolta! Eilen kävimme mummin kanssa kaupassa ostamssa Cleolle lisää ruokaa ja kissenhiekkaa, sekä mukaan tarttui myös kilisevä huiskulla varustettu hiirilelu sekä helisevä pallo. Nyt saa Cleo lisää leikittävää, kun ei vanhat lelut tunnu neidille kelpaavan. Tänään tapahtui Cleon pahin painajainen: keittiössä oleva vaaleanpunainen matto on viety kellariin, ja sen tilalle on tuotu uusi ruskea matto.. Vielä vanhan maton ollessa lattialla rullattuna, Cleo yritti tunkea itsensä maton sisälle ja kiehnäsi ihan hirveästi sitä vasten. Tämä ilta taitaakin mennä siinä, kun Cleo kokeilee miten uusi matto toimii ja kestää sen riepotteluja. Tässä vielä pientä kuvasaldoa tästä päivästä, sekä Cleon ja vanhan maton leikkihetkistä.

 

 

Vanhan maton alle oli aivan ihana mennä telttailemaan <3

Mielipidepostaus: kissojen vapaanapito

Toiveena oli mielipidepostaus kissojen vapaanapidosta, joten päätin nyt sitten sellaisen väsätä ajankuluksi. Minun kantani on (niin kaupungissa kuin maaseudullakin) jyrkkä ei. Kissoille (ja kaikille muillekin eläimille) tulisi taata mahdollisimman turvallinen elinympäristö, joka ei toteudu jos kissa juoksentelee teillä tietämättömillä autojen ja petoeläinten seassa. Vapaanaulkoilu aiheuttaa haittaa kissalle itselleen, mutta myös muille eläimille ja ihmisille. Juostessaan auton eteen kissa voi aiheuttaa liikenneonnettomuuden. Autoilija voi väistää refleksinomaisesti, moottoripyöräilijä taas voi menettää tasapainonsa ajaessaan kissan päälle tai sitä väistäessään. Ulkokissa voi siis aiheuttaa ihmisen vakavan vammautumisen tai kuoleman.

Maalaistalojen isäntien ja emäntien kissanarvostus on usein heikoin. Monesti kuulee sanottavan: "Kyllä ne on aina pärjännyt", "Ennen vanhaankin pidettiin navettakissoja", "Mitä nyt yhdestä kissasta". Tällainen ajattelutapa koituu monen maalaiskatin kohtaloksi sen lähtiessä hieman tavallista pidemmälle reissulle tai päätyessä ketun, ilveksen tai huuhkajan ruokalistalle. Kissaeläimet on alun perin tarkoitettu luontoon, mutta yksi niistä on kesyyntynyt lemmikiksi. Lemmikkikissa ei kuulu Suomen luontoon, se ei edes pärjää villiintyneenä luonnossa kunnolla talven pakkasten yli. Kissa on lemmikkieläin, ainoa villikissa Suomessa on ilves. Ulkokissojen keskimääräinen elinikä on n. 2-4 vuotta, joka on melko pieni siihen nähden että kissa voi parhaimmillaan saavuttaa 20 vuoden iän.

 

 Miten vaikeaa on toteuttaa niinkin pieni asia kuin "kissalle valjaat niskaan ja pihalle"? Miksi kissoilla muka on joku erityinen oikeus saada liikkua vapaana luonnossa, mitä ei vaikkapa koirilla tai hevosilla ole? Miksei ihmiset vaan lykkää koiraansakin yksin pihalle, kyllähän se osaa autoja varoa eikä mikään petoeläin sen kimppuun hyökkäisi, eikä se missään nimessä karkaisi, onhan sillä rakastava perhe sitä odottamassa. Monen perustelu vapaaseen ulkoiluun on, että kissan kuuluu toteuttaa luontoaan ja sen kuuluu saada metsästää ja juosta vapaana. Minä en pidä hienona katsella tienposkessa viruvia, auton ruhjomia kissoja. En myöskään pidä hienona kuulla hävinneistä kissoista, jotka mahdollisesti makaavat pedon raatelemana tai auton ruhjomana. Tai tulevat kuukausien päästä takaisin kotiin kaulapanta syöpyneenä ihon sisään ja kärsien pahoista kivuista ja tulehduksista, tappelun runtelemana tai jonkun kissanvihaajan myrkkyä syöneenä. Kaikkea tätä tapahtuu jatkuvasti vapaana ulkoilevien kissojen keskuudessa.

  Näiden ongelmien lisäksi minua hirvittää kissojen holtiton lisääntyminen. Jotkut ihmiset valitettavasti eivät leikkauta kissojaan, jonka takia villikissoja syntyy yhä enemmän ja enemmän. Täyttä puppua on se, että kissan olisi hyvä saada elämänsä aikana edes yhdet pennut, tai että kissojen luontainen tarve on saada lisääntyä ja liikkua luonnossa. Ihmettelen vain, että miksi jokaisella eläimellä, olipa se sitten koira, kissa, hamsteri, kani, lintu tai mikä tahansa, pitää teettää aina pentuja/poikasia? Koska on kiva hoitaa oman eläimen poikasia? Koska oma lemmikki on "maailman paras" ja sen pitää siksi lisääntyä? Koska halutaan rahaa? On helpommin sanottu kuin tehty löytää kaikille pennuille hyvä, rakastava, loppuelämän koti. 

Mielipiteeni tuli varmasti melko selväksi tämän postauksen myötä, lisää tekstiä tähän olisi kyllä vielä mahtunut ja olisin jaksanut kirjoittaa aiheesta lisää, mutta säästän teidät tällä kertaa siltä tekstiryöpyltä :) Hyvää alkavaa viikkoa kaikille blogini lukijoille/seuraajille!

Toivepostaus: Cleon temput

Ajattelin nyt tehdä toivepostauksen Cleon tempuista, kun se tuossa viereisessä kyselyssä sai (parin päivän aikana) eniten ääniä. Pistän tähän pari kuvaa ja yhden videon, jossa esittelen osan Cleon tempuista, koska kaikista tempuista ei ole kuvaa tällä hetkellä. Pahoittelen myös kuvien laatua, kaikki eivät ole parhaimmasta päästä..

                                                           1. Istu ja seiso (video)

 

2. Istu

                                                                       2. Ylävitonen

 

3. Seiso

 

4. Kosketa

 

Näiden temppujen lisäksi Cleo osaa hypätä tuolille/tuolilta alas, mennä maahan, pyöriä ympyrää ja melkein antaa tassua. Vielä loppuun Cleon tämän päivän kuulumiset ja yksi kuva: Cleo on viettänyt tämän koko päivän sisätiloissa lökötellen, pieni harjaustuokiokin pidettiin ja melko paljonhan sitä irtokarvaa lähti, ei ihme että vaatteet on aina ihan kissankarvoissa, pitäisi varmaan harjata tuota neitiä vähän useammin. Tänään Cleo saa iltapalaksi Almo Naturea lohen makuisena, luulisi pikkuiselle kelpaavan ^^

Ulkoilua Cleon kanssa.

Tänään meidän piti pitää Cleon kanssa lekotuspäivä, mutta hyvän ilman takia päätinkin viedä Cleon pienelle kävelylle ulos. Tappeluksihan se ensiksi meni ja surkea nau'unta kuului varmaan alakertaan asti, mutta kyllä me loppujen lopuksi päästiin sopuun ja Cleo antoi nätisti pistää kaulapannan ja flexin. Ulkona oli paljon kaikkea jännää tutkittavaa, pari koiraa tuli vastaan ja pikkulapsetkin halusivat tulla Cleoa silittelemään. Neiti jaksoi hienosti kävellä pitkiäkin matkoja, mutta välillä piti päästä syliin levähtämään ja lämmittelemään varpaita.

Esittely.

Hei, ja tervetuloa lukemaan uutta blogiani, joka kertoo enimmäkseen Cleo-kissani elämästä ja kuulumisista. Ensimmäiseksi voisin kertoa hiukan itsestäni, ja miten Cleo loppujen lopuksi päätyi meille asumaan.

Olen 14-vuotias tyttö Helsingistä, ja pidän (eläinten lisäksi) lukemisesta, valokuvaamisesta ja piirtämisestä. Olen ollut pienestä pitäen todella eläinrakas, mutta äitini pahan eläinallergian takia sain oman lemmikkini, Onni-hiiren, vasta vuosien suostuttelujen jälkeen 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Onnin jälkeen meille alkoi kerääntyä lisää kesyhiiriä, ja nyt niitä onkin 5-vuoden aikana ollut 13 kappaletta, mukaanlukien yksi hiiripoikue. Hiirien lisäksi meillä on ollut koira, 3 marsua, 3 syyrialaista hamsteria, sinikieliskinkki ja paljon erilaisia kotiloita, akaattikotiloista meripihkoihin.

Olin jo pitkään haaveillut omasta kissasta. Selailin lähes joka päivä myytäviä kissanpentuja, sekä välillä kävin vilkaisemassa paikallisen löytöeläintalojen sivuja. Kissakuumehan siinä iski, ei sille mahtanut mitään. Kaikki ne suloiset karvapallerot, jotka odottivat jo pääsyä omaan kotiin, sulattivat täysin sydämeni. Eräänä päivänä sain kun sainkin isäni suostumaan kissan hankintaan. Koko perhe oli yhtä mieltä siitä, että meille tulee kissa. Olin jo päättänyt, että hankkisimme kissan löytöeläintalolta, koska halusin tarjota kodin sellaiselle joka sitä oikeasti tarvitsee. Päivittäin kävin katselemassa löytöeläintalojen sivuja, ja ihastelin kissoja. Kuitenkaan mikään niistä kissoista ei tuntunut meille sopivalta, vaikka kaikki todella viehättäviä olikin.

Parin päivän päästä eksyin taas surffailemaan löytöeläintalojen sivuilla, ja myytävien puolella eteeni osui tämä. Kaunis mustavalkoinen tyttökissa, iältään noin 4-vuotias. Ihastuin kissaan heti, ja otimme löytöeläintaloon yhteyttä. Varasimme tutustumisajan perjantaille, enkä millään olisi jaksanut odottaa siihen asti, päivät kuluivat niin hitaasti. Vihdoinkin kuitenkin tuli perjantai, ja lähdimme ajamaan kohti löytöeläintaloa. Pääsimme melko nopeasti katsomaan meille ehkä tulevaa kissaa. Olin jo silloin rakastunut Cleoon niin, etten osannut enää muusta kissasta haaveillakaan, Cleo oli vienyt sydämeni täysin. Samana päivänä allekirjoitimme paperit, ja pian Cleo olikin meidän kanssamme matkalla kotiin. Ensimmäiset päivät kuluivat sohvan alla ja vessassa, mutta Cleo kuitenkin reipastui melko nopeasti. Nyt Cleo on asunut meillä melkein vuoden, enkä voisi enää kuvitellakaan elämääni ilman Cleoa... <3