Esittely.

Hei, ja tervetuloa lukemaan uutta blogiani, joka kertoo enimmäkseen Cleo-kissani elämästä ja kuulumisista. Ensimmäiseksi voisin kertoa hiukan itsestäni, ja miten Cleo loppujen lopuksi päätyi meille asumaan.

Olen 14-vuotias tyttö Helsingistä, ja pidän (eläinten lisäksi) lukemisesta, valokuvaamisesta ja piirtämisestä. Olen ollut pienestä pitäen todella eläinrakas, mutta äitini pahan eläinallergian takia sain oman lemmikkini, Onni-hiiren, vasta vuosien suostuttelujen jälkeen 10-vuotissyntymäpäivälahjaksi. Onnin jälkeen meille alkoi kerääntyä lisää kesyhiiriä, ja nyt niitä onkin 5-vuoden aikana ollut 13 kappaletta, mukaanlukien yksi hiiripoikue. Hiirien lisäksi meillä on ollut koira, 3 marsua, 3 syyrialaista hamsteria, sinikieliskinkki ja paljon erilaisia kotiloita, akaattikotiloista meripihkoihin.

Olin jo pitkään haaveillut omasta kissasta. Selailin lähes joka päivä myytäviä kissanpentuja, sekä välillä kävin vilkaisemassa paikallisen löytöeläintalojen sivuja. Kissakuumehan siinä iski, ei sille mahtanut mitään. Kaikki ne suloiset karvapallerot, jotka odottivat jo pääsyä omaan kotiin, sulattivat täysin sydämeni. Eräänä päivänä sain kun sainkin isäni suostumaan kissan hankintaan. Koko perhe oli yhtä mieltä siitä, että meille tulee kissa. Olin jo päättänyt, että hankkisimme kissan löytöeläintalolta, koska halusin tarjota kodin sellaiselle joka sitä oikeasti tarvitsee. Päivittäin kävin katselemassa löytöeläintalojen sivuja, ja ihastelin kissoja. Kuitenkaan mikään niistä kissoista ei tuntunut meille sopivalta, vaikka kaikki todella viehättäviä olikin.

Parin päivän päästä eksyin taas surffailemaan löytöeläintalojen sivuilla, ja myytävien puolella eteeni osui tämä. Kaunis mustavalkoinen tyttökissa, iältään noin 4-vuotias. Ihastuin kissaan heti, ja otimme löytöeläintaloon yhteyttä. Varasimme tutustumisajan perjantaille, enkä millään olisi jaksanut odottaa siihen asti, päivät kuluivat niin hitaasti. Vihdoinkin kuitenkin tuli perjantai, ja lähdimme ajamaan kohti löytöeläintaloa. Pääsimme melko nopeasti katsomaan meille ehkä tulevaa kissaa. Olin jo silloin rakastunut Cleoon niin, etten osannut enää muusta kissasta haaveillakaan, Cleo oli vienyt sydämeni täysin. Samana päivänä allekirjoitimme paperit, ja pian Cleo olikin meidän kanssamme matkalla kotiin. Ensimmäiset päivät kuluivat sohvan alla ja vessassa, mutta Cleo kuitenkin reipastui melko nopeasti. Nyt Cleo on asunut meillä melkein vuoden, enkä voisi enää kuvitellakaan elämääni ilman Cleoa... <3